Kevätfantasia - konsertti Roihuvuoren kirkossa 14.4.2015 klo 19.00

Claude Debussyn varhaistuotantoon kuuluva Petite Suite pianoduolle syntyi vuosina 1886-1889. Se sisältää kuitenkin lukuisia viitteitä siitä, mikä myöhemmin tuli olemaan Debussylle kaikkein ominaisinta sävelkieltä. Kuten suuressa osassa Debussyn säveltämistä lauluista, myös tässä neliosaisessa sarjassa taustalla on Paul Verlainen runoja, tässä tapauksessa Fêtes Galantes – kokoelma. Ensimmäinen osa, En Bateau, maalaa kuvan kuunvalaisemasta venematkasta. Cortége puolestaan tuo eteemme ladyn kujeilevan seurueensa kanssa. Kaksi viimeistä osaa eivät suoraan liity mihinkään tiettyyn runoon, vaan maalailevat kokoelman yleisiä tunnelmia.

Wolfgang Amadeus (kastenimeltään Johannes Chrysostomus Wolfgangus Theophilus) Mozart sävelsi Fantasian c-molli Wienissä 1785. Teos on huomattavasti laajempi kuin Mozartin tunnetumpi d-mollissa oleva fantasia. C-molli-fantasian silmiinpistävin piirre on sen jatkuva moduloivuus. Se vaeltaa lakkaamatta niin sävellajista kuin myös tunnelmasta toiseen. Teos on kirjoitettu lähes kokonaan tilapäismerkein, pysyvä etumerkintä on ainoastaan hetkellisesti noin fantasian puolivälissä olevassa B-duurissa olevassa jaksossa, joka sekin purkautuu energiseen vyörytykseen kohti avausteeman paluuta. Pääsävellajiinsa teos vakiintuu vasta viimeisellä nuottisivullaan. Fantasia on julkaistu yhdessä Mozartin c-mollissa olevan sonaatin (KV 457) kanssa.

Saturnian Aurorae syntyi vuonna 2013 laajemman pianoteoksen, Tvashtar Catenan vanavedessä, kun säveltäjää jäi vaivaamaan teoksessa käytetyn harmonian mahdollisuudet. Laajoissa vyörytyksissä itse sointi jäi vähäisemmälle huomiolle, niinpä Romppanen halusi kuunnella harmoniaa ja sen sävyjä pienemmässä teoksessa, jossa soinnille jäisi paremmin aikaa. Saturnian Aurorae (Saturnuksen revontulet) sisältää useita ylöspäin kohoavia linjoja, joissa hennot ja häilyvät harmoniat vaihtavat väriään yhteisen keskiön ympärillä.

Frédéric Chopin oli ensimmäinen säveltäjä joka kirjoitti laajoja balladi-muotoisia teoksia, ja hänen katsotaan kehittäneen musiikillisen balladi-muodon. Chopinin balladeillakin on usein katsottu olevan suoria esikuvia kirjallisuudessa, erityisesti Adam Mickiewiczin runot, mutta yhteydet ovat sangen epämääräisiä eikä niitä voida luotettavasti osoittaa. Balladit liikkuvatkin absoluuttisen ja ohjelmamusiikin rajamailla. Balladi nro 4 f-molli on Chopinin neljästä balladista laajin ja tunnetuin. C-duurissa olevan avauksen jälkeen esitellään melankolinen pääteema, joka seuraa mukana lähes koko teoksen. Sitä koristellaan nokturnomaiseen tapaan, sivuteema yhdistyy siihen kontrapunktisesti, ja näillä keinoilla Chopin rakentaa useita vaikuttavia nousuja. Teoksessa Chopin hyödyntää sekä sonaatti- että variaatiomuotoa. Rakenteeltaan monimutkainen teos päättyy nopeaan, myrskyisään ja kontrapunktiseen codaan.

Claude Debussyn Clair de Lune on epäilemättä hänen tunnetuimpia sävellyksiään. Se on kolmas osa sarjasta Suite Bergamasque, joka on syntynyt samoihin aikoihin Petite Suiten kanssa, eli 1890, tosin se julkaistiin pienin muutoksin vasta 1905. Petite Suiten tavoin myös Suite Bergamasque, ja kaikkein selvimmin juuri nyt kuultava Kuutamo sisältää viittauksia Paul Verlainen runoihin. Sarjaa on myös orkestroitu useammankin säveltäjän toimesta.

Pianon runoilijaksikin mainittu Frédéric Chopinin tuotanto keskittyy muutamia poikkeuksia lähes yksinomaan pianomusiikkiin. Hän uudisti pianomusiikkia huomattavasti niin tekniikan kuin harmonian, rubaton kuin pedaalinkäytönkin osalta. Useistakin hänen teoksistaan löytyy selviä Bachin vaikutteita. Hänen tunnetuimpiin teoksiinsa kuuluu Fantasia-impromptu, joka on sävelletty jo vuonna 1834 mutta julkaistu vasta jälkikäteen hänen kustantajansa toimesta. Teoksen harmoninen rakenne vastaa yllättävän hyvin Beethovenin Kuutamosonaattia, mikä ei välttämättä ole sattumaa. Nocturno oli Chopinin aikaan vielä suhteellisen tuore sävellysmuoto, mutta Chopin nosti sen huomattavasti aiempaa hienostuneemmalle tasolle. Nocturno f-molli vuodelta 1843 alkaa melankolisella teemalla, joka palaa yhä uudelleen. Avausta seuraa raju resitatiivi, joka johtaa hurmioituneen jakson kautta jälleen avausteemaan. Teos päättyy kuitenkin valoisaan F-duuriin.

Kozaburo Hirai (1910-2002) oli japanilainen säveltäjä ja opettaja. Hänen oma soittimensa oli viulu, jota hän opiskeli Tokiossa. Hänen teoksilleen on tyypillistä japanilaisen materiaalin käyttö yhdistettynä länsimaiseen kontekstiin. Parhaiten hänet tunnetaan lauluistaan sekä laajoista orkesteriteoksistaan. Sakura, Sakura (Kirsikankukkia, kirsikankukkia) on japanilainen kevättä kuvaava kansansävelmä. Laulun alkuperäinen melodia on kuultavissa tässä Hirain samannimisessä pianofantasiassa vuodelta 1953 kyseisen laulun pohjalta.

Franz Schubert sävelsi Fantasian f-molli viimeisenä elinvuotenaan 1828. Sitä pidetään yhtenä hänen tärkeimmistä pianoteoksistaan sekä ylipäätäänkin yhtenä merkittävimmästä lajityyppinsä edustajasta, pianoduosta. Muodoltaan teos on hyvin samankaltainen kenties tunnetumman Wanderer-fantasian kanssa. Molemmat jakaantuvat neljään tauotta yhteen soitettavaan osaan: Allegro – hidas osa – scherzo – finaali, jossa myös fuuga. Tämä muoto on suora esikuva mm. Franz Lisztin h-molli-sonaatille, ja toimi myös välimuotona klassisen sonaattimuodon sekä muodoltaan vapaamman romanttisen sinfonisen runon välillä. Ensimmäinen osa alkaa lyyrisellä teemalla, jota seuraa toinen, synkkä teema. Ensimmäinen teema palaa vielä ennen hidasta osaa. Myös fis-mollissa oleva hidas osa sisältää kaksi eriluonteista teemaa, joista ensimmäinen palaa vielä osan lopulla. Eloisa scherzo jatkaa hitaan osan sävellajissa. Osan keskellä on kevyt trio D-duurissa. Finaali alkaa ensimmäisen osan avausteemalla, joka johtaa melko nopeasti fuugaan, joka rakentaa koko teoksen suurimman nousun. Nousun jälkeen avausteema yrittää paluuta vielä kerran, mutta lohduton kadenssi sinetöi teoksen päätökseen.

(Ari Romppanen)